Meidän asuntola eli Impilinna
Sisäänkäynti
Mun, Hipan ja Annun huone
Hippa ja Annu :)
Olohuone
Eteistä, oikealla keittiö
Lähijaksolla oli kaikin puolin mukavaa, ihmiset kivoja ja sain paljon uusia kavereita. Koulu sijaitsee rauhallisella paikalla ja heti asuntolan nurkalta alkoi ihan mahtavat ulkoilumaastot.

Metsälenkeillä käytiin paljon, joko koirakavereiden kanssa tai ilman. Hippa liikkui lähijakson aikana varmasti enemmän kuin koko elämänsä aikana sitä ennen, tästä kiitos kuuluu parille ikiliikkujalle eli Esmelle (Vigoroso Isabella) ja Roosalle :)




Metsälenkeillä käytiin paljon, joko koirakavereiden kanssa tai ilman. Hippa liikkui lähijakson aikana varmasti enemmän kuin koko elämänsä aikana sitä ennen, tästä kiitos kuuluu parille ikiliikkujalle eli Esmelle (Vigoroso Isabella) ja Roosalle :)
Hippa ja Roosa kiitämässä tuhatta ja sataa


Esmellä taitaa olla häntä ja jalka samaan aikaan suussa :D

Roosa, Hippa ja Esme metsälenkillä

Esmellä taitaa olla häntä ja jalka samaan aikaan suussa :D
Roosa, Hippa ja Esme metsälenkillä
Lähijakson aikana kävimme Hipan kanssa jokusen kerran treenaamassakin Malisen Tiinan kanssa. Otettiin parit purut (toiset ekaa kertaa pehmeään hihaan), tottista ja käytiin jäljellä. Yhden jäljen Hipalle teki Tiina, se oli ensimmäinen vieraan ihmisen tekemä jälki mutta Hippa ajoi hienosti ilman virheitä!
Itsekseni treenailin tietty myös ja lisäksi käytiin välillä kaveriporukalla tottistelemassa, joko koirakeskuksen kentällä tai sisähallissa.
Perjantai 16.9. oli meidän ryhmäytymispäivä ja suuntana Vuokatti Husky. Suhtauduin hieman epäilevästi moiseen "koirafarmiin", mutta oli ilo nähdä että koirat olivat hyvässä kunnossa ja paikan isännälle erittäin tärkeitä :) Isäntä piti meille pitkän luennon ensin sisällä ja lopuksi koirien keskellä (joita oli yli 70), kertoi ajatuksistaan, tavoitteistaan, koulutustavoistaan ja tietenkin koiristaan. Lopuksi osa koirista päästettiin juoksemaan vapaaksi tarhojen keskelle jossa oli erilaisia virikesysteemeitä, ja isäntä näytti meille miten toimii niiden kanssa erilaisissa tilanteissa.
Päästiin myös kokeilemaan huskymersua ja valjakolla ajamistakin, oli kyllä aivan mahtavaa! Voi kun pääsisi tuonne joskus talvella ajamaan kunnon reellä. Täällä ottamiani kuvia enemmän paikan päältä.



Ihan kaikki ei kuitenkaan sujunut ilman ongelmia. Ainakin pari viikkoa Hippa oli kiltisti yksin ollessaan, mutta sitten se oli eräänä päivänä repinyt mun sängystä päiväpeiton pois ja syönyt pussilakanasta palan. Seuraavana päivänä kohteena oli Annun sänky, päiväpeitto oli taas poissa ja tällä kertaa tyynystä puuttui kulmasta pala. Tämän jälkeen laitoimme sänkyihin tuoleja jotta Hippa ei menisi niille ollenkaan. No, sitten se oli päättänyt repiä mun yhden oppikirjan silpuksi ja rullannut maton:

Sen jälkeen Hippaa ei enää uskallettu jättää ollenkaan yksin meidän huoneeseen, vaan se sai olla eteisessä ja keittiössä. Kaikki sujuikin niin ihan hyvin kunnes... Toisiksi viimeisenä päivänä Hippa oli ahkerana tyttönä päättänyt repiä keittiön seinästä tapetit!

Viimeisen koulupäivän ajan Hippa oli koirakeskuksella ulkotarhassa. Olipas kiva palata asuntolalle kun ei tarvinnut pelätä että mitä se olisi siellä sillä kertaa keksinyt. Lähijakso loppui 6.10 ja perjantaina 7.10. suuntasimme koko perheen voimin Kajaanista Ouluun Seijan luokse katsomaan Locon jälkikasvua. Pennut olivat 8 viikkoisia ja niitä oli viidestä vielä neljä paikalla. Luonteensa puolesta kaikki vaikuttivat oikein lupaavilta, ne olivat rohkeita, reippaita ja avoimia tapauksia.
Seija oli varannut pennuille ajan Akuuttiin jonne pääsin mukaan. Meille oli alunperin varattu harmaa narttu, mutta siltä oli aiemmin löytynyt pentutarkastuksessa sivuääni sydämestä ja sen takia se joutui sydänultraan. Ell Outi Niemelä ultrasi pennun ja vahva epäilys on, että sillä on sydämen väliseinämässä reikä :( Pennun tulevaisuus näyttää kuitenkin toistaiseksi ihan lupaavalta joten sitä ei ollut vielä tarvetta lopettaa. Reikä siis voi parhaassa tapauksessa jopa umpeutua kokonaan, tai sitten se voi mennä pahemmaksi ja kehittää sydämen vajaatoiminnan. Aika näyttää, toivottavasti pentu kuitenkin saisi elää normaalin elämän jossain kotikoirana.
Kolme muuta pentua tarkastettiin samalla, toisella uroksella on napatyrä mutta muuten kaikki oli ok ja pennut ovat terveitä. Kaikki viisi pentua on myös peilattu silmiltään terveeksi. Meidän mukaamme Savonlinnaan lähtikin sitten harmaan sijasta musta brindle narttu Doubleclick's Default, kutsumanimeltään Luttu:


Ajomatka kesti melkein kuusi tuntia (sää oli ihan kamala, pimeää, vettä satoi ja tuuli ihan mielettömästi) mutta Luttu nukkui koko matkan. Ensimmäisen yön se oli meillä, sitten lauantaina 8.10. vein Lutun oikeaan kotiinsa vanhempieni luokse jonne siis sijoitin sen :) Toistaiseksi kaikki on sujunut oikein hienosti, Luttu on erittäin reipas ja rohkea pieni cane corson alku.

Itsekseni treenailin tietty myös ja lisäksi käytiin välillä kaveriporukalla tottistelemassa, joko koirakeskuksen kentällä tai sisähallissa.
Perjantai 16.9. oli meidän ryhmäytymispäivä ja suuntana Vuokatti Husky. Suhtauduin hieman epäilevästi moiseen "koirafarmiin", mutta oli ilo nähdä että koirat olivat hyvässä kunnossa ja paikan isännälle erittäin tärkeitä :) Isäntä piti meille pitkän luennon ensin sisällä ja lopuksi koirien keskellä (joita oli yli 70), kertoi ajatuksistaan, tavoitteistaan, koulutustavoistaan ja tietenkin koiristaan. Lopuksi osa koirista päästettiin juoksemaan vapaaksi tarhojen keskelle jossa oli erilaisia virikesysteemeitä, ja isäntä näytti meille miten toimii niiden kanssa erilaisissa tilanteissa.
Päästiin myös kokeilemaan huskymersua ja valjakolla ajamistakin, oli kyllä aivan mahtavaa! Voi kun pääsisi tuonne joskus talvella ajamaan kunnon reellä. Täällä ottamiani kuvia enemmän paikan päältä.
Osa koirista on vapaana ja loputkin haluaisivat päästä mukaan
Minä lähdössä ajamaan huskymersulla kymmenen koiran valjakkoa, Annu kyydissä
Ihan kaikki ei kuitenkaan sujunut ilman ongelmia. Ainakin pari viikkoa Hippa oli kiltisti yksin ollessaan, mutta sitten se oli eräänä päivänä repinyt mun sängystä päiväpeiton pois ja syönyt pussilakanasta palan. Seuraavana päivänä kohteena oli Annun sänky, päiväpeitto oli taas poissa ja tällä kertaa tyynystä puuttui kulmasta pala. Tämän jälkeen laitoimme sänkyihin tuoleja jotta Hippa ei menisi niille ollenkaan. No, sitten se oli päättänyt repiä mun yhden oppikirjan silpuksi ja rullannut maton:
Sen jälkeen Hippaa ei enää uskallettu jättää ollenkaan yksin meidän huoneeseen, vaan se sai olla eteisessä ja keittiössä. Kaikki sujuikin niin ihan hyvin kunnes... Toisiksi viimeisenä päivänä Hippa oli ahkerana tyttönä päättänyt repiä keittiön seinästä tapetit!
Viimeisen koulupäivän ajan Hippa oli koirakeskuksella ulkotarhassa. Olipas kiva palata asuntolalle kun ei tarvinnut pelätä että mitä se olisi siellä sillä kertaa keksinyt. Lähijakso loppui 6.10 ja perjantaina 7.10. suuntasimme koko perheen voimin Kajaanista Ouluun Seijan luokse katsomaan Locon jälkikasvua. Pennut olivat 8 viikkoisia ja niitä oli viidestä vielä neljä paikalla. Luonteensa puolesta kaikki vaikuttivat oikein lupaavilta, ne olivat rohkeita, reippaita ja avoimia tapauksia.
Ruoka tulee kun istutte
Kolme muuta pentua tarkastettiin samalla, toisella uroksella on napatyrä mutta muuten kaikki oli ok ja pennut ovat terveitä. Kaikki viisi pentua on myös peilattu silmiltään terveeksi. Meidän mukaamme Savonlinnaan lähtikin sitten harmaan sijasta musta brindle narttu Doubleclick's Default, kutsumanimeltään Luttu:
Ajomatka kesti melkein kuusi tuntia (sää oli ihan kamala, pimeää, vettä satoi ja tuuli ihan mielettömästi) mutta Luttu nukkui koko matkan. Ensimmäisen yön se oli meillä, sitten lauantaina 8.10. vein Lutun oikeaan kotiinsa vanhempieni luokse jonne siis sijoitin sen :) Toistaiseksi kaikki on sujunut oikein hienosti, Luttu on erittäin reipas ja rohkea pieni cane corson alku.
Etupenkin jalkotilassa lähdössä uuteen kotiinsa
4 kommenttia:
Pentuasiaan kommenttia: Ei se nyt noin dramaattista ollut :) Pentua ei todennäköisesti tarvi lopettaa kuin vasta vanhana, vaikka tekstistä hieman saa kuvan että armonaikaa olisi vain vähän. Pahimpaan skenaarioon (reiän suurenemiseen) on muutaman prosentin mahdollisuus, eli ei sekään mikään suuri todennäköisyys ole :) T: Seija
Jep, ei mun tarkoitukseni ollut kirjoittaa dramaattisesti vaan yrittää vähän selittää tilannetta. Toivottavasti Kisulla (mua naurattaa toi nimi :D) olisi pitkä ja hyvä elämä edessään :)
Voi hyvä luoja, kun toi Luttu on niin suloinen. <3
Se kyllä on, suloinen ja ihan mahtava luonteeltaan :)
Lähetä kommentti