Pakko hehkuttaa kun ollaan viimein Hipan kanssa edistytty tottiksenkin suhteen. Olen ollut seuraamisen suhteen aika hukassa. Loconhan opetin aikoinaan tutittamalla ja samoin olisin halunnut tehdä Hipankin kanssa, se vaan on ollut alusta asti eri mieltä asiasta. Pitää siis mielummin katsekontaktia kuin tulee makupalan "imussa" mukana. Tai jos tulee niin enintään pari askelta, sen jälkeen ei enää kiinnosta.
Seuraaminen kuitenkin sujui jo ihan mallikkaasti, mutta kun yritin yhdistää siihen viettiä eli lelupalkkaa niin asento ja paikka meni ihan plörinäksi. Alkoi edistäminen, painaminen ja poikittaminen. Nyt olen alkanut käyttämään Hipalla ketjua kaulassa ja saanut sitä sen avulla vähän enemmän kuulolle treenitilanteessa, pienen nyppäyspakotteen teho oli eilen ihan mieletön ja sain edistämisen loppumaan. Takapään käyttämistä pitää vielä harjoitella lisää, mutta eilen sain jo ihan kelpoja seuraamispätkiä tehtyä :)
Kävimme siis iltalenkin lomassa tottistelemassa Heidin kanssa, häiriötä riitti kun Heidillä oli omien koiriensa lisäksi mukana Ennin partacolliet Java ja Muusa. Treenattiin samaan aikaan, minä Hipan ja Heidi Katan kanssa, koirat ovatkin oppineet nopeasti että vaikka toinen tekee mitä (antaa käskyjä, leikkii, juoksee jne) niin siitä ei välitetä.
Paikallaoloa olen Hipan kanssa harjoitellut hävettävän vähän, mutta eilen sen huomasi hyvin että maahan on silti maahan kunnes toisin sanotaan. Laitoin siis Hipan paikalleen ja menin ehkä kymmenen metrin päähän sen eteen seisomaan. Heidi jätti Katan istumaan (koirat olivat kuonot toisiaan kohti) ja meni itse kauemmaksi ottaakseen luoksetulon. Kova ja iloinen kutsu "Tänne!" kajahti, Kata juoksi tuhatta ja sataa ihan Hipan ohi - Hippa pysyi hievahtamatta paikoillaan, ei edes vilkaissut Kataa! :)
Sen jälkeen otin vielä leikin lomassa perusasentoja sekä vähän noutokapulan pitämistä, kaikki sujui hienosti. Lopuksi päästimme kaikki viisi koiraa vapaaksi ja ne saivat juoksennella ja riehua keskenään.
Paikallaolosta vielä pohdintaa. Locon kanssa olen alusta asti opetellut siihen rauhallisen mielentilan ruokapalkalla, varsinkin aamu ja iltaruoan kanssa on hyvä harjoitella. Loco makaa rauhassa mutta kuitenkin skarppina odottaen lupaa päästä kupille: tilanne on itseasiassa ehdollistunut sille niin hyvin, että kuolaaminen alkaa usein heti vaikka kuppia ei olisi mailla halmeilla :D
Hipan kanssa olen kokeillut samaa jokusen kerran, vain todetakseni että ei toimi. Hippa on todella levoton odottaessaan lupaa päästä kupille, vaihtaa asentoa koko ajan kyljeltä toiselle, saattaa ryömiä, ääntelee ja jopa nousee välillä istumaan. Tästä syystä olen käyttänyt sillä paikallaolossa lelupalkkaa, sen avulla Hippa makaa paikallaan keskittyen ja erittäin tarkkaavaisena. Toki välillä vahvistan makupaloilla, mutta pääasiassa kuitenkin lelulla ja täähän on yksi niistä asioista mitä en olisi uskonut tekeväni. Päähän kun on iskostunut että paikallaoloon rauhallinen mielentila ruualla, eikä missään nimessä sekoiteta siihen kiihtymistä ja leluja :D
Tarkoituksellista paikallaolotreeniä olen oikeasti tehnyt TOSI vähän, kuten aiemmin mainitsinkin, mutta arjessa tilanteita tulee kuitenkin suht usein. Hippahan on melkein aina irti, ja jos ollaan pururadalla lenkillä niin saatan käskeä sen joko istumaan tai maahan kun ohi menee ihmisiä/koiria. Välillä seuruutan ohi, välillä taas en sano mitään - Hippa ei mene kenenkään luokse, ei edes vieraiden koirien. Pari päivää sitten oltiin pururadalla iltalenkillä ja vastaan tuli nainen kääpiöpinserin kanssa. Käskin Hipan maahan, koirakko ohitti sen takaapäin tosi läheltä, Hippa ei edes vilkaissut niitä :)
0 tassunjälkeä:
Lähetä kommentti