Tänään suunnattiin ensin vanhempieni luokse jossa Hippa ja Luttu taas tuttuun tapaan juoksivat ja riehuivat hullun lailla. Sieltä lähdettiin Savonlinnan Palveluskoirayhdistyksen järjestämään Match Showhun, joka oli sekä Hipalle että Lutulle ensimmäinen mätsäri. Tai no, on Hippa tainnut joskus olla sellaista katsomassa, mutta koskaan en ole sitä viitsinyt ilmoittaa mukaan, nyt ilmoitin molemmat koirat.
Koirat käyttäytyivät tosi hienosti, kumpikaan ei välittänyt muista ollenkaan vaan makailivat tai touhuilivat omiaan. Hippa pureskeli aika paljon keppejä ja yritti välillä kysellä, että tehtäiskö jotain kun on tylsää... Ilma oli tosi kuuma ja vaikka onneksi saatiin olla melkein koko ajan varjossa, niin meidän ihmisten jaksaminen loppui jossain vaiheessa. Oltiin oltu paikan päällä jo melkein kolme tuntia kun meidän kehä (isot aikuiset) vasta alkoi.
Menin Lutun kanssa alkukehään jonne tulivat kaikki (paitsi Hippa, kun en voinut viedä samaan aikaan kahta koiraa), juoksutin ja seisotin sen. Sen jälkeen alkoi arvostelu pareittain pitkän kaavan mukaan. Koiria oli yli 30kpl meidän luokassa joten luovutimme ja päätimme lähteä kotiin. Muistin taas miksi tää näyttelyhömpötys tuskastuttavine odotuksineen ei tosiaankaan ole mun juttu...
Lutun kanssa alkukehässä
Hipan kanssa kehän laidalla odottamassa :)
Sitten vielä muutama kuva eiliseltä kun oltiin Jessen (4v poikamme) ja Hipan kanssa kolmestaan lenkillä. Ajattelin yrittää pitkästä aikaa ottaa Hipasta jonkinlaista seisotuskuvaa, mietin että Jesse voisi olla hyvä "valpastaja" Hipan edessä. Asettelin Hipan, menin kameran kanssa kauemmaksi ja käskin Jessen kutsua Hippaa ja heiluttaa keppiä sen edessä. Hippa ei kertaakaan edes vilkaissut Jesseä vaan tuijotti koko ajan mua :D Sitten keksin heittää pienen kiven pusikkoon ja sainkin melko hienoryhtisen poseerauksen :)
Asennosta tulee mieleen ne kamalat jenkkisakut, mutta onneksi Hipassa ei muuten ole mitään samaa niiden irvikuvien kanssa.
"Kauanko mun pitää tässä vielä töröttää?"
"Hei näittekste, se heitti tonne jotain!!!"
"Voi hitto, sinne tosiaan lensi jotain ja mä en saa liikkua..."
Illalla Hippa vielä yllätti mut totaalisesti. Oltiin iltalenkillä ja tarkoitus oli käydä samalla jäljellä. Kuitenkin ennen kuin kerkesin edes kunnolla tajuta, niin Hippa jahtasi jotain, sitten kuulin kamalaa kirkumista ja jokusen sekunnin kuluttua Hippa toi mun jalkoihini rusakon. Hippa oli jo tapporavistellut rusakkoa mutta kuitenkin sillä pihisi vielä aavistuksen henki, joten löin sitä isolla puukarahkalla päähän.
Hippa oli aivan käsittämättömän ylpeä saaliistaan, joten eihän siinä muu auttanut kun kantaa saalis kotiin :D Nyljettiin se ja annettiin koirille (Haisuli kissakin sai toki oman osansa) iltaruuaksi, hyvin maistui :)
Kotipihassa ennen nylkemistä, hyvin olis kelvannut Hipalle noinkin :D
